Pian synnytys sitten alkoikin.
Ja pieni tyttövauva sieltä sitten tuli. Nimekseen hän sai Miisa.
Sitten Leilasta kasvoikin jo lapsi. Perheellä ei vieläkään mennyt kovin hyvin.
Vaan kyllä aika kuluikin nopeasti. Miisastakin kasvoi taapero seuraavilla luonnepisteillä:
sottapytty/siisti: 3
ujo/menevä: 4
laiska/toimelias: 10
vakava/leikkisä: 10
marisija/kiltti: 7
Eli aivan samat kuin Leilallakin. Horoskoopiltaan hän oli jousimies.
Nykyään perheellä menikin jo paremmin. Ainakin lapset olivat onnellisia, ja tulivat hyvin toimeen.
Vaan eipä mennyt yhtä hyvin vanhemmilla.." Ehkä ei olisi pitänyt ostaa uutta tonttia ja aloittaa näin alusta, hankkia lapsia sun muuta.. " Ajatteli Leena.
Vaan todellakin aika meni nopeasti. Miisasta kasvoi jo lapsi. "Ehkä tilanne helpottuisi nyt vähän kun ei niin paljon tarvitse lapsista huolehtia", mietti Leena.
Kirsikkapuiden, tai siis nykyään Loheloiden, vessasta oli tullut uusi Atlantin valtameri. "Mitä me oikein teemme ?" Mietti masentunut Leena. (Huomaa Leilan uusi tyyli)
Miisakin pyörtyi heti koulusta päästyään. Koulu oli rankkaa ja hän sai huonoja arvosanoja.
Ei mennyt Leilallakaan sen paremmin. Jostain syystä hän ei käyttänyt upouutta flipperiä, vaan jaksoi vain valittaa huvin puutetta.
Vieläkin Leena meni töihin sillä vanhalla, tutulla romulla. Hän ei ollut saanut yhtäkään ylennystä elämänsä aikana.
Benjaminin kokin taidotkin olivat kadonneet jonnekin. Ben oli onneton, sillä hänelle ruuan laitto oli hyvin tärkeää.
Vaan perheen epäonni jatkui ja sosiaalitäti tuli hakemaan lapset. Leena oli surullinen (ja haiseva), sillä hän koki itsensä hyyyvin huonoksi äidiksi.
Vaan Leena halusi jatkaa sukuaan ja halusi, että tästä tontista tulisi hänen sukunsa oma, eikä kenenkään muun. Niinpä Ben ja Leena olivat taas lapsentekohommissa.
Ja kyllähän Leena tulikin raskaaksi.
Raskaus etehni hyvää vauhtia, vaan Leena kaipasi lapsiaan, eihän heitä noin vain voinut unohtaa.
Leenaa oli kuitenkin lohduttamassa hänen rakas mielikuvituspupuystävänsä Adolf. (Hän oli jopa keksinyt sille nimen)
Ja sitten lapsi jo syntyikin, ja Leena oli hitusen verran onnellisempi. Pojan nimeksi tuli Toni.
Perheellä alkoikin jo mennä paremmin..
Ilman tarmonaattoria perheen tila olisi varmasti pysynyt aivan yhtä huonona. Mutta onneksi sellainen oli keksitty!
Parillakin meni oikein hyvin.. tällä kertaa kuitenkin ehkäisy muistettiin. Perheeseen ei nimittäin haluttu enää lapsia, Leenasta oli tulossa vanha ja he eivät halunneet palata siihen entiseen tilanteesen.
Ben oli saanut ylennyksen, ja nykyinen auto olikin paaaljon hienompi kuin se entinen rämä. (En nyt kuitenkaan muista mikä hänen nykyinen tittelinsä oli.)
Ja taas ylennys ! Nyt hän oli passipoliisi.
Ja sitten Tonista kasvoikin taapero. "Isi rakastaa pikku piiperoistaan !" sanoi Benjamin onnellisena.
Pian Toni oppikin puhumaan, äitinsä ansiosta.
Ja nopeasti Tonista kasvoikin lapsi.
Ja Leilasta tuli vanhus! Nyt hän voisi jäädä kauan kaivatulle eläkkeelle, ja viettää rauhallista elämää poikansa kanssa.
Toni tutustuikin koulussa heti uuteen kaveriin, Meri Bromaniin.
Nyt oli vuorostaan Benjaminin vuoro kasvaa. Hänkin voisi jäädä eläkkeelle, mutta ei halunnut.
Ben oli niin uupunut työstään, että nukahti ruokapöytään. Ehkä kuitenkin pitäisi jäädä eläkkeelle ?
Ja taas oli jonkun vuoro kasvaa, tällä kertaa Tonin. Vaan ei ketään näyttänyt kiinnostavan, ainakin joku nukkuu tuolla sängyssä.
Vaan olipa hyvä ettei Benjamin jäänyt eläkkeelle, taas hän sai ylennyksen ja nykyään hän olikin jo Rikospoliisi !
Vaan miten Loheloiden tulevaisuus jatkuu ? Jääkö Benjamin nyt eläkkeelle ja tyytyykö Toni jäämään kotiin ? Siitä seuraavassa jaksossa. ;)
Ps. Pahoittelen muuten sitä, että tästä osasta tuli hieman tönkkö, joitain asioita toistetaan ja tekstiä on aika vähän. Toivottavasti ette hirtä kuitenkaan minua, yritän kuitenkin kehittyä koko ajan ja tämä on minun ensimmäinen LC-tarinani. Thanks ~
